Backstage ennen keikkaa voi olla sähköinen jo pelkästään musiikista – mutta joskus se on myös jotain paljon lihallisempaa. Punk ei tunne sääntöjä, ja sama pätee siihen, mitä verhon takana tapahtuu. Tämä ei ole kiiltokuvatarina, vaan hikinen, sykkivä ja vähän vaarallinen välähdys maailmasta, johon vain harva pääsee.
On hetkiä, jolloin lavaodotus muuttuu toisenlaiseksi jännitteeksi. Yleisön huuto kantautuu ovien läpi, mutta huomio on vieressä seisovassa ihmisessä, jonka iho kiiltää valojen alla. Tatuoinnit piirtyvät hämärässä kuin kartta, jota tekee mieli lukea sormenpäillä. Nainen vieressä haluaa seksiseuraa.
Punkbändin backstage on usein ahtaampi kuin luulisi – ja juuri se tekee jokaisesta kosketuksesta intensiivisen. Ei ole tilaa kohteliaisuuksille, vain hengitysten sekoittumiselle ja pikaisille, melkein salaisille suudelmille kulman takana.
Seksi backstagella ei ole romanttinen elokuvakohtaus. Se on enemmänkin:
Tässä maailmassa musiikki ja himo kulkevat käsi kädessä – tai joskus päällekkäin.
Punkin backstage-seksi ei ole suunniteltua. Se tapahtuu siksi, että molemmat tietävät ajan olevan rajallinen ja molemmat janoavat seksiseuraa. Ehkä on vain viisi minuuttia ennen kuin intro soi. Ehkä joku voi milloin tahansa kävellä sisään. Ja juuri se tekee siitä niin intensiivistä.
On nähty tilanteita, joissa rumpali ehtii soittaa vain yhden biisin ilman paitaa, koska se jäi… no, jonkun toisen päälle. Tai laulaja palaa lavalle huohottaen – ei pelkästään soundcheckin takia.
Eräällä keikalla backstage oli jaettu kahteen pieneen koppiin. Toisessa viriteltiin kitaroita, toisessa… no, ei viritelty kitaroita. Ovi oli lukossa, ja kun se vihdoin avattiin, ilmassa oli enemmän kuin vain savukkeen tuoksu. Kitaristin kampaus oli sotkussa, meikki levinnyt, mutta hymy – se oli voittamaton.
Hetki on ohi, mutta sen jälkimaku kulkee mukana lavalle asti. Jokainen riffi, jokainen karjaisu saa lisää voimaa siitä adrenaliinista ja intiimistä energiasta, joka syntyi vain hetkeä aiemmin verhon takana seksiä harrastaessa.